#Maatalous #Kestävä viljely #Ilmastoonsopeutuminen #Maatalousinvestoinnit #Tarkkuusviljely #UusiutuvaEnergia #RuotsiMaatalous #Elintarviketurva #YmpäristöKestävä kehitys
Äskettäinen SVT:n "Agenda Special: Klimatutmaningen" herätti kriittisiä kysymyksiä maataloussektorin haasteista ja vastuista maailmanlaajuisen ilmastokriisin keskellä. Ohjelmassa käsiteltiin päästöjen vähentämisen tarvetta, kestäviä käytäntöjä ja metsätalouden roolia EU-päätösten jälkeen, mutta viljelijöiden ja maatalouden tutkijoiden edustus puuttui selvästi.
Taustalla oleva ongelma ei kuitenkaan ole maatalousalan tietoisuuden tai halun puute siirtymiseen. Maasta asuminen tuo koskettavan tietoisuuden ilmastonmuutoksen seurauksista. Todellinen haaste on kannattavuus.
LRF:n ja Lantmännenin tuoreen raportin mukaan kestävään maatalouteen siirtymisen ennustetaan maksavan Ruotsin maataloussektorille 80-85 miljardin kruunun investointeja seuraavien 15-20 vuoden aikana. Tämä merkitsee 20 miljardin kruunun vuosikustannuksia 15 prosentin korolla sekä 10-11 miljardin kruunun lisäkuluja. Vaikka näitä lukuja on tarkasteltava suhteessa alan noin 80 miljardin kruunun vuosittaiseen kokonaisliikevaihtoon ja noin 350 miljardin kruunun vuosittaiseen ruoan kulutuksen kokonaisarvoon, on selvää, että ratkaisu on löydettävä.
Vihreällä teollisuudella on edessään monimutkainen haaste, jota ei ole helppo ratkaista yhden koon ratkaisulla. Maatalous, joka liittyy syvästi maailmanlaajuiseen hiilikiertoon, vaatii harkittua harkintaa. Vihreitä siirtymämahdollisuuksia ovat uusiutuvien energialähteiden, kuten biokaasun ja aurinkoenergian, tuotannon lisääminen.
Keskustelun kannalta kriittistä on näiden investointien koon määrittäminen sen perusteella, kuinka vahvaa haluamme maan elintarviketuotannon olevan. Raportissa korostetaan, että tuloja on lisättävä 25 prosenttia, jotta ne voivat puolustautua kustannusten nousulta. Näiden kustannusten jakaminen maatalous-, ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa on selkeä välttämättömyys.
Investoinnit tarkkuusviljelyteknologiaan, sähköistettyihin ajoneuvoihin ja kastelualtaisiin, joita helpotetaan osavaltion Klimatklivetin kaltaisten ohjelmien avulla, edistävät paitsi tilan kestävyyttä myös kansallisten elintarvikestrategioiden ja puolustusponnistelujen mukaisia.
Tällä hetkellä Ruotsi on vahvasti riippuvainen elintarvikkeiden tuonnista, ja omavaraisuusaste on noin 50 prosenttia. Kustannuksista tulisi kattaa lisääntynyt vastuu kaupan alalla ja mahdollisesti korkeammat elintarvikkeiden hinnat pitkällä aikavälillä kuluttajille. Riippuen valtion korvauksista pitkällä aikavälillä pidetään epäluotettavana. Loppujen lopuksi tehokkain ilmastonmuutos on vakaa ja kannattava maatalousyritys.
Kun Ruotsi kamppailee maatalouden siirtymävaiheen haasteiden kanssa, avain on löytää harmoninen tasapaino taloudellisen elinkelpoisuuden ja ympäristön kestävyyden välillä. Raportissa hahmotellut ehdotetut investoinnit ja strategiat tarjoavat etenemissuunnitelman maan elintarviketuotannon turvaamiseksi ja samalla ilmastoongelmiin. Yhteistyö, jaettu vastuu ja älykkäät investoinnit tasoittavat tietä kestävälle ja kestävälle tulevaisuudelle ruotsalaiselle maataloudelle.