#Maatalous #Kauppapolitiikka #Elintarviketurvallisuus #Kazakstan #Auringonkukansiemenvienti #Talouskehitys
Auringonkukansiementen vientitulli Kazakstanissa päättyy 31. elokuuta, mikä herättää keskusteluja sen poistamisesta. Tämä tilanne on synnyttänyt uudelleen konflikteja siemententuottajien ja öljynjalostajien välillä. Viljelijät pyrkivät viemään enemmän siemeniä korkeammalla hinnalla, kun taas öljyntuottajat etsivät edullisia kotimaisia raaka-aineita.
Äskettäin viljelijät paljastivat, että irrationaaliset varastot kaudella 2021/22 johtivat yli 100 miljardin tengeen menetettyihin voittoihin vientitullin käyttöönoton vuoksi.
Vastauksena öljyntuottajat pitivät lehdistötilaisuuden vastustaen näitä väitteitä ja totesivat, että tällaisia määriä siemeniä ei ole saatavilla maassa. He väittävät, että kotimainen siementarjonta ei riitä vastaamaan paikalliseen kysyntään.
Qazaq Astyq Groupin kaupallinen johtaja Alexander Buzhenitsa vihjasi, kuinka siementen tuottajat vahingossa tasoittavat tietä venäläisten raaka-aineiden jälleenviennille. Tämä on uhka Kazakstanin elintarviketurvalle.
Lisäksi artikkeli käsittelee huolenaiheita vaikutuksista maan elintarviketurvaan. Buzhenitsa väittää, että raaka-aineiden vienti heikentää Kazakstanin jalostusteollisuutta, kun taas muut maat pyrkivät vahvistamaan omaansa. Öljynjalostuslaitosten nousu Keski-Aasiassa raaka-aineiden, kuten auringonkukansiementen, tarpeen vauhdittamana on Kazakstanille taloudellinen haaste.
Artikkelissa tuodaan esiin, että venäläiset kauppiaat voivat hyödyntää alhaisia vientitulleja ja nimetä venäläiset siemenet uudelleen kazakstanilaisiksi tuotteiksi päästäkseen Kiinan, Uzbekistanin ja Tadžikistanin markkinoille. Tällaiset toimet heikentävät Kazakstanin talouskasvua ja teollista kehitystä.
Buzhenitsa korostaa, että vientitullista huolimatta öljysiemenkauppa jatkuu Kiinan maksaessa liikaa kazakstanilaisista auringonkukansiemenistä. Hän korostaa sopimusten ja käsittelyn monimutkaisuutta verrattuna yksinkertaisiin osto- ja myyntitapahtumiin.
Artikkelissa käsitellään myös Kazakstanin kotimarkkinoiden hallintastrategioita. Buzhenitsa pohtii kysynnän ja tarjonnan tasapainoa ja korostaa, että Kazakstan ylläpitää suunniteltua lähestymistapaa markkinoiden kyllästymisen välttämiseksi.
Artikkelin lopussa kehotetaan varovaisuuteen jalostettujen tuotteiden vientiä koskevien rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotossa. Se korostaa naapurimaiden, kuten Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän, opetuksia, jotka ovat rajoittaneet raaka-aineiden vientiä ja edistäneet vahvaa jalostusteollisuutta. Tämän kehityksen vaikutukset ovat merkittäviä, ja ne vaikuttavat sekä talouskasvuun että elintarviketurvaan Kazakstanissa.