Kasvien kolonisaation mekanismit pitkän matkan leviämisen (LDD) jälkeen ja nykyinen asiaan liittyvä tieto olivat aiheena katsauksessa, jonka professori Li Dezhun ryhmä Kiinan tiedeakatemian Kunmingin kasvitieteellinen instituutissa (CAS) teki yhteistyössä Kiinan tiedeakatemian tutkijoiden kanssa. CAS:n Xishuangbanna Tropical Botanical Garden, Jerusalemin heprealainen yliopisto ja Edinburghin yliopisto.
Arvostelu julkaistiin v Ekologian ja evoluution trendit.
Lajien levinneisyysalueen ulkopuolella oleva LDD on tärkeä globaalin biologisen monimuotoisuuden leviämisen edistäjä. Vaikka LDD-tapahtumat ovat harvinaisia ja vaikeasti määritettävissä ja ennakoitavissa, ne ovat erittäin tärkeitä biogeografiassa, missä ne voivat vaikuttaa eliöstön kokoamiseen, reaktioihin luonnollisiin ja ihmisen aiheuttamiin ympäristömuutoksiin sekä invasiivisten lajien leviämiseen.
Kuten tiedämme, leviäminen on tehokasta vain, jos sitä seuraa onnistunut leviäminen, mutta viimeaikaiset LDD-kasvin tutkimukset ovat keskittyneet vain leviämisvaiheeseen, mikä tarkoittaa, että leviämisen jälkeiseen perustamiseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Tästä syystä LDD:n jälkeisen perustamisen käsitteellinen synteesi eri taksonien ja tila-ajallisen mittakaavan välillä puuttuu selvästi.
Professori Li:n tiimi on työskennellyt kasvien mannertenvälisen biogeografian, fylogeografian ja LDD:n parissa vuosikymmeniä. Laajan kirjallisuustutkimuksen avulla ryhmä teki yhteenvedon nykyisestä tiedosta LDD:n jälkeisestä muodostumisvaiheesta kasvien kolonisaatiossa. He tunnistivat kuusi keskeistä perustamisen onnistumisen määräävää tekijää: leviämispaine; toiminnalliset ominaisuudet; äärimmäiset tapahtumat ja antropogeeniset häiriöt; saalistajat, kilpailijat ja keskinäiset; markkinaraon joustavuus; ja Allee-efekti.
Tältä pohjalta he ehdottivat yleistä kvantitatiivista viitekehystä LDD:n jälkeiselle perustamiselle, jonka tarkoituksena on tarjota kvantitatiivinen teoreettinen kehys kolonisaation tutkimukselle LDD:n jälkeen sekä keino arvioida lajien tunkeutumisen riskiä.
Tutkijoiden mukaan biogeografia, fylogeografia ja liikeekologia tulisi yhdistää, jotta LDD-tapahtumien esiintyminen, ajoitus ja mekanismi paljastuvat tarkemmin.
Lisäksi on tutkittava perustamiseen vaikuttavien tekijöiden välisiä suhteita niiden suhteellisen merkityksen määrittämiseksi. Lisäksi LDD:n jälkeisten muodostumismekanismien eroja tulisi verrata sekä geologisen (miljoonien vuosien) että viimeaikaisten (antroposeenien) ajanjaksojen välillä.
Kaiken kaikkiaan tämä katsaus tarjoaa käsitteellisiä ja määrällisiä lähtökohtia nykyisten tiedonpuutteiden täyttämiseksi perustamisesta ja ymmärryksemme edistämisestä globaalia eliöstön dynamiikkaa muokkaavista prosesseista.
"Parempi ymmärrys perustamisesta LDD:n jälkeen auttaa meitä ymmärtämään menneisyyttä ja ennustamaan tulevaisuutta nopeiden antropogeenisten muutosten aikakaudella. Se voi myös auttaa lieventämään joitain näiden muutosten haitallisia vaikutuksia vähentämällä biologisia tunkeutumisia ja auttamalla kasvien liikkeitä vastauksena ilmastonmuutos", sanoi prof. Li.