#agriculture
#rikkakasvien torjunta
#peitekasvit
#vesimeloni
#talvikasvi
#sinappi
Vihanneskasvien viljelyn onnistuminen kuivalla aroalueella riippuu pitkälti käytettävissä olevista luonnonvaroista, erityisesti ilmastosta ja maaperästä. Tämän alueen maaperä on heterogeenista ja vaihtelee hiekkaisista savimaisiin maihin, mikä vaikuttaa suoraan kasvien kasvun ravinteiden saatavuuteen. On ratkaisevan tärkeää valita sopivat peitekasvit maaperän hedelmällisyyden ja rakenteen ylläpitämiseksi sekä ympäristöstressien, kuten tuulieroosion ja kuivuuden, vaikutusten torjumiseksi.
Venäjän maatalousministeriön tuoreiden tutkimusten mukaan kuiva aroalue asettaa vihannesten viljelylle useita haasteita erityisten maaperäolosuhteiden ja ympäristöstressien vuoksi. Maaperän granulometrinen koostumus tällä alueella on pääosin hiekkaista tai savimaista, mikä asettaa haasteita veden ja ravinteiden säilymiselle. Lisäksi maaperän alhainen orgaanisen aineksen pitoisuus pahentaa kuivuuden vaikutuksia, mikä johtaa sadon laskuun. Kuitenkin lisäämällä peitekasveja, kuten palkokasveja, viljelijät voivat rikastaa maaperää orgaanisella aineella ja sitoa ilmakehän typpeä, mikä parantaa myöhempien vihanneskasvien ravinteiden saatavuutta.
Lisäksi maaperän ravinnetasojen testaus on kriittinen askel onnistuneessa kasvien viljelyssä. National Soil Resources Instituten mukaan säännöllinen maaperän testaus antaa viljelijöille mahdollisuuden räätälöidä lannoitusohjelmansa viljelykasvien erityisiin ravinnetarpeisiin, mikä estää lannoitteiden liikakäytön ja minimoi negatiiviset ympäristövaikutukset. Siksi agronomien ja maatalousinsinöörien tulisi kannustaa viljelijöitä suorittamaan säännöllisiä maaperän testauksia ja antamaan suosituksia asianmukaisista lannoitus- ja ravinteiden hallintakäytännöistä.
Venäjällä Volgogradin alueella Bykovskajan koeasemalla tehdyssä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään eri peittokasvien pitkittyneitä vaikutuksia maaperän ravinnepitoisuuteen vesimeloneja viljeltäessä. Tutkimuksessa todettiin, että peitekasvien käyttö lisäsi maaperän ravinnepitoisuutta, mikä johti parempaan ja vakaampaan satoon. Maaperän hedelmällisyys on kuitenkin vain yksi monista tekijöistä, jotka määräävät viljelyn onnistumisen erityisesti alueilla, joilla on ainutlaatuiset ilmasto-olosuhteet.
Bykovskajan koeasema sijaitsee alueella, jolle on ominaista mannerilmasto, kuumat ja kuivat kesät, usein pölymyrskyt ja kovat tuulet. Kasvukauden vuorokauden keskilämpötila vuonna 2022 oli 5.1-0.9°C alle monivuotisen keskiarvon, paitsi elokuussa, jolloin lämpötila oli 2°C yli monivuotisen keskiarvon. Sateet jakautuivat epätasaisesti ja eniten (50.5 mm) satoi kesäkuussa. Kasvukauden kokonaissateiden määrä oli 136.5 mm, 26.5 mm pienempi kuin monivuotinen keskiarvo. Koeaseman maaperä oli vaaleaa kastanjaa ja hiekkaista, pohjavesi sijaitsi 8-10 metrin syvyydessä.
Maaperän todettiin olevan heterogeeninen, ja siinä oli useita kerroksia harmaasta, löysästä ja hiekkaisesta 0–30 cm:ssä vaaleanharmaaseen, epätasaisen värilliseen ja saviisempaan 30–45 cm:n korkeudessa. 45-90cm kerros oli kevyttä, rakenteetonta ja savimaista, kun taas kerros 90-160cm oli hiekkaista, kevyttä ja löysää. Maatalouden kannalta arvokkaimmat kiviainekset, 0.25-10 mm, muodostivat 40-45 % maaperästä kerroksesta riippuen. 0.25 mm:n hieno hiekka muodosti merkittävän osan maaperästä, jopa 20 %, mikä osoittaa suurta vedenläpäisevyyttä.
Kaiken kaikkiaan tutkimus viittaa siihen, että peittokasvit voivat olla tehokas tapa parantaa maaperän hedelmällisyyttä, mikä johtaa parempaan satoon. Viljelijöiden ja maatalouden asiantuntijoiden on kuitenkin otettava huomioon monia tekijöitä viljellessään kasveja, erityisesti alueilla, joilla on ainutlaatuiset ilmasto-olosuhteet. Ottamalla kokonaisvaltaisen lähestymistavan kasvien viljelyyn, mukaan lukien maanhoito, viljelykierto ja kastelu, viljelijät voivat optimoida satonsa ja varmistaa pitkän aikavälin kestävyyden.
Tutkimuksessa havaittiin, että typpipitoisuus oli korkeampi kaikissa käsittelyissä taimivaiheessa, mikä johtuu maaperän mikrobiaktiivisuuden lisääntymisestä. Fosforilla ja kaliumilla havaittiin samanlainen kehitys, korkein talvirukiin peittokasvien pitoisuus. Ravinnepitoisuus kuitenkin laski hedelmien kypsymisvaiheessa kaikissa käsittelyissä, myös toisen ja kolmannen vuoden hoidoissa.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sopivan peitekasvin valinnalla voi olla merkittävä vaikutus maaperän ravinnepitoisuuteen ja viime kädessä sadon tuottavuuteen. Maanviljelijöiden ja agronomien tulisi ottaa nämä havainnot huomioon valitessaan peitekasvea parantaakseen vesimelonikasvien maaperän hedelmällisyyttä. Lisäksi säännöllinen maaperän testaus voi auttaa viljelijöitä seuraamaan maaperän ravinnetasoja ja mukauttamaan hoitokäytäntöjään sen mukaisesti.
Tutkimusvyöhykkeen kuivista olosuhteista huolimatta peittokasvien havaittiin torjuvan tehokkaasti rikkakasvit vesimelonissa. Erityisesti talviruis oli tehokkain peittokasvi rikkakasvivaurioiden vähentämisessä. Lisäksi sinapin käytöllä peittokasvina oli pitkäaikainen vaikutus rikkakasvien torjuntaan. Nämä havainnot viittaavat siihen, että peitekasvien käyttö voi olla taloudellisesti kannattava tapa vähentää rikkakasvit.