Neuvostovuosina maan ja alueiden johtajat kiinnittivät suurta huomiota maanparannuskehitykseen. Viime vuosisadan loppuun mennessä kastelujärjestelmä lakkasi kuitenkin käytännössä toimimasta, uusien rakentaminen ja vanhojen talteenottojärjestelmien korjaaminen lopetettiin, suurin osa sprinklerikoneista hävitettiin.
Uuden vuosituhannen alun toistuvat kuivuustapaukset vauhdittivat maan kasteluongelmien ratkaisemista. Lisää tästä - haastattelussa liittovaltion budjettilaitoksen "Tatmeliovodkhoz" johtajan Mars Hismatullinin kanssa.
– Mars Mansurovich, maanparannus on nousemassa jaloilleen ja siitä on tulossa avain kotimaisen maatalouden kehitykseen. Miltä tasavaltamme näyttää muiden alueiden taustalla?
– Venäjän maatalousministeriö on tunnustanut Tatarstanin melioraatiojärjestelmän yhdeksi maan parhaista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana olemme ottaneet käyttöön 32 tuhatta hehtaaria kasteltua maata, remontoineet yli 480 tekolammikkoa ja vesirakennusta, jotka on rakennettu aikana, jolloin talteenottoalaa valvoi Tatarstanin ensimmäinen presidentti Mintimer Shaimiev.
Tatarstan on riskialtis maatalouden alue, ja vain maanparannustoimenpiteillä voidaan minimoida nämä riskit kokonaan tai merkittävästi. Samalla tasavallalla on maanparannustoiminnan menestyksekkäässä kehittämisessä useita merkittäviä etuja, joita ei ole saatavilla muilla alueilla.
Ensinnäkin nämä ovat vesivaroja: meillä on noin 10 tuhatta suurta ja pientä jokea sekä yli 880 lampia ja vesirakenteita. Nykyiset altaat mahdollistavat yli 400 tuhannen hehtaarin maa-alueen kastelun.
Lisäksi Tatarstanissa on säilytetty kaikki rakennusyksiköt ja ammattitaitoisen, ammattimaisesti selviytyvän henkilöstön koulutusjärjestelmä. Merkittävä etu on myös Vysokogorskyn alueella sijaitseva kastelulaitteistotehdas, joka valmistaa nykyaikaisia pyöreitä sprinklerikoneita. Mars KHISMATULLIN, liittovaltion budjettilaitoksen "Tatmeliovodkhoz Management" johtaja: Alueelliset ja liittovaltion maanparannusohjelmat voivat keventää suuresti maatilojen taloudellista taakkaa.
– Miten voimme arvioida Tatarstanin melioraattorien panosta elintarviketurvan ja ruoan saatavuuden varmistamiseen?
– Arvatkaa itse: kuivana 2010 meillä ei ollut kaikkien viljelykasvien satoa, varsinkaan perunoita. Tasavalta joutui tuomaan sen Valko-Venäjältä, Kirovin alueelta ja muilta maan alueilta. Vuosi 2021 oli ilmastoparametreiltaan hyvin samanlainen kuin 2010, mutta maanparannuskehittämistoimenpiteiden ansiosta Tatarstan sai perunasadon, joka riitti oman väestönsä täyttämiseen. Kaikkien muiden kasvien sato kastelualueilla oli kolme-neljä kertaa korkeampi ja omakustannushinta yli kaksi kertaa tavanomaista alhaisempi. Viime vuonna viljakasveista saatiin lisätuotteita 10-12 ruplaa ruplaa kohti kastelukustannuksia ja vihanneskasveista yli 30-40 ruplaa.
– Epäilemättä kastelu lisää maatalousalan kannattavuutta moninkertaisesti. Mutta mikä laukaisi maanparannustoiminnan elpymisen ja nykyaikaisen kehityksen?
– Tietenkin ennennäkemättömät tukiohjelmat maanparannusta kehittäville tiloille. Tatarstanissa on tasavallan ja liittovaltion kohdennettuja ohjelmia, joiden avulla voit merkittävästi tukea maatilojen kustannuksia. Suunnittelu- ja arvioasiakirjojen läsnä ollessa maatiloja tuetaan Tatarstanin tasavallan budjetista 100 prosenttia investoinneista hydraulisten rakenteiden rakentamiseen ja korjaamiseen. Ja tämä tarjotaan vain Tatarstanissa.
Lisäksi 70 prosenttia kastelu- ja pumppauslaitteiden sekä porauskaivojen hankintakustannuksista tuetaan tasavallan budjetista, ja 50 prosenttia putkien laskemisen kustannuksista korvataan liittovaltion ohjelmasta. Maanparannusten kertaluonteiset kustannukset tulevat enemmän kuin takaisin vuodessa. On otettava huomioon, että talteenottojärjestelmä toimii vähintään 20-25 vuotta.
Seuraavat luvut osoittavat kaunopuheisesti, kuinka kannattavaa viljelijöiden on työskennellä kastelun parissa. Jokainen kasteluhehtaari, jos se on rakennettu tyhjästä, maksaa noin 200 tuhatta ruplaa. Kun otetaan huomioon vähintään 70 prosentin tuet, kustannukset ovat 60 tuhatta ruplaa. Ja jokaiselta hehtaarilta perunoita kasvatettaessa tekniikan mukaisesti saamme lisätuotteita 650 tuhatta ruplaa.
Jos maatalousyritys sijoittaa vähintään kymmenen prosenttia rehukiilasta kastelulle, se hankkii itselleen rehua minä tahansa vuonna. Jopa niin kuivina vuosina 2010 ja 2021.
– Kuinka paljon viljaa tasavallassa kasvatetaan kastelulla?
– Tietääkseni se on vielä aika vähän. Ensimmäisenä mieleen tuli maanviljelijä Mintalip Minnikhanov Tukajevskin alueelta. Vuorotteluviljelysuunnitelman mukaan viime vuonna kastetuksi tuli 38 hehtaaria viljaa. Jokaiselta hehtaarilta Minnikhanov sai tuotteita 60 tuhannen ruplan arvosta, ja nettovoitto vähennettynä kaikilla kustannuksilla oli 50 tuhatta ruplaa hehtaarilta. Sellaista on viljatalous. Mitä tulee perunoihin ja vihanneksiin, hän sai 496 tuhatta ruplaa nettotuloa hehtaarilta ja yleensä noin 32 miljoonaa ruplaa.
Ne, jotka ovat jo "kokeilleet" ohjelmia, yrittävät kehittää edelleen maanparannuslinjaa. Erityisesti Nasim Davletov, maanviljelijä Verkhny Takermanin kylästä Menzelinskyn alueella. Hänen esimerkillään on selvästi mahdollista osoittaa sprinklerijärjestelmien käytön taloudellinen kannattavuus. Kastelussa hän sai 80 prosenttia myyntikelpoisista perunoista – 350 senttiä hehtaarilta, loput on pikku juttu, jota ei itse asiassa kannata edes kaivaa. Sama porkkanoiden kanssa: kastettaessa sain 610 senttiä hehtaarilta ja vain 64 ilman kastelua.
– Mintalip Minnikhanov, Nasim Davletov ovat tunnettuja maanviljelijöitä kaikkialla tasavallassa. Ja kuinka helppoa tavallisten maanviljelijöiden on "sopeutua" valtion ohjelmiin? Mikä pitäisi olla talouden mittakaava, jotta kunnostustöiden kustannukset voidaan maksaa?
– Mittakaavalla ei ole väliä. Osallistuaksesi ohjelmaan tarvitset vesilähteen – joen tai lammen. Nykyään lähes 80 prosentilla tiloista on saatavilla vettä ja mahdollisuus kastella ainakin joitakin alueita. Voit jopa porata kaivon, mutta sillä voit kastella vain yhden tai kaksi hehtaaria.
Seuraavaksi tarvitset projektin. Se tilataan yleensä Tatmelioration Trust Companysta. Siellä työskentelee niin ammattitaitoista henkilökuntaa, että heidän laatimansa suunnittelu- ja arviodokumentaatio läpäisee liittovaltion ja tasavallan tason kokeen ilman ongelmia. Hankedokumentoinnin kustannukset ovat pääsääntöisesti noin viisi prosenttia laitoksen rakennus- ja asennustöiden kustannuksista, kun taas puolet kustannuksista tuetaan maatiloille kohdeohjelmien puitteissa.
Tilat voivat hakea mukaan ohjelmaan valmiilla suunnittelu- ja arviodokumentaatiolla. Olen työskennellyt maanparannusalalla yli kaksikymmentä vuotta enkä muista tapausta, jossa yritys, jolla oli valmis projekti, ei olisi toteuttanut sitä tai jotakuta "ei päästetty" ohjelmaan. Kuitenkin kahden viime vuoden aikana on ollut enemmän byrokraattisia viivästyksiä – ensin hankkeiden valinnan suorittaa Venäjän maatalousministeriö, sitten republikaanien maatalousministeriö… Mutta tämän haitan kompensoi enemmän kuin ohjelmien edut, joista tärkein on mielestäni se, että hallitus tukee suoraan tiloja tukemalla niiden kustannuksia, ei lainoja myöntäviä pankkeja.
Muuten, suunnittelu- ja arviodokumentaatio on pakollinen vain suurten talteenottolaitosten rakentamiseen, ja joissain tapauksissa voit tehdä ilman sitä. Jos ihmisellä on esimerkiksi lampi lähellä, riittää ostaa moottoripumppu, letku ja asentaa tippakastelujärjestelmä. Samanaikaisesti asiantuntijoidemme on tehtävä tutkimus – missä määrin tilan valitsemat laitteet ovat taloudellisesti ja teollisesti järkeviä. Viime vuonna kaksitoista marjanviljelijää osti tiputuskastelulaitteiston ja sai kaikki kustannukset takaisin saman kauden aikana. Esimerkiksi Ildar Sitdikov Zelenodolskin alueen "Berry Valley" -tilalta saa upean sadon tippakastelussa - viisi miljoonaa ruplaa hehtaarilta.
– Mitä tehtäviä Tatarstanin melioraattoreilla on tänään?
– Tulevaisuuden suunnitelmat ovat erittäin valoisia – kaikki pääprojektimme on valittu. Tasavallan ohjelman puitteissa laitteiden hankintaan myönnettiin 100 miljoonaa ruplaa. Myös tänä vuonna tasavallan budjetissa varattiin 150 miljoonaa ruplaa lampien jälleenrakentamiseen, rakentamiseen ja kunnostukseen. Mutta koska tämä raja ei riittänyt, pyysimme presidentiltämme lisärajoja, ja Rustam Nurgalievich (kiitos hänelle) ei kieltäytynyt ja myönsi vielä 50 miljoonaa ruplaa. Joulukuussa on siis tulossa toinen lisävalikoima tiloista, jotka tukevat 50 prosenttia putkistoverkon rakentamisen kustannuksista.
Lähde: https://rt-online.ru