Luomuviljelyä ei pidä aliarvioida, sanoo professori tohtori Jürgen Hess Kasselin yliopistosta ja on ristiriidassa muutama päivä sitten agrarheute-haastattelussa toimittajalle lähettämässään kirjeessä.
Viime maanantaina (26. heinäkuuta) haastattelimme maatalousekonomistia, professori Dr. Herbert Ströbeliä, Weihenstephan / Triesdorf Ammattikorkeakoulun maatalouden II laitoksen entisen dekaanin (katso linkki alla). Haastattelussa hän selitti, että keskittyminen puhtaaseen luomuviljelyyn ei ollut hänen mielestään kovin tuottavaa ja ideologisesti raskasta. Samalla hän arvosteli yliopistotutkimusta, joka suuntautuu enemmän poliittisiin vaatimuksiin ja helpompaan rahoitukseen kuin toteuttamiskelpoisiin konsepteihin.
Saimme kirjeen prof. Dr. Jürgen Hessiltä, entiseltä Kassel-Witzenhausenin yliopiston luomuviljelyn ja kasvinviljelyn osaston johtajalta. Julkaisemme tämän kirjeen täällä kokonaisuudessaan ja odotamme lisää keskustelua tästä kiistanalaisesta aiheesta.
Prof. Dr. Jürgen Hessin kirje toimittajalle 28
Markkinointi luomuviljely on linkitettävä ympäristön ja yhteiskunnan palveluihinsa, vaatii prof. Ströbel agrarheuten 26 julkaisemassa haastattelussa. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, valitettavasti argumentaatiosta puuttuu jatkokurssin fokusoinnin syvyys, ja osittain myös tosiasiallinen perusta.
Ströbel kyseenalaistaa suorituskyvyn luomuviljely ja puhuu muun muassa lisääntyneestä nitraatin huuhtoutumisesta. Nykyinen liittovaltion maatalousministeriön rahoittama metatutkimus, jossa arvioitiin viimeisten 30 vuoden tieteellistä kirjallisuutta, osoittaa päinvastaista. Luonnonmukainen viljely edistää huomattavasti enemmän pohjavesien suojelua, biologista monimuotoisuutta, maaperän hedelmällisyyttä ja ilmastoon sopeutumista kuin tavanomainen viljely. Alueen osalta tämä koskee myös ilmastonsuojelua, jolloin tuloerot tasoittuvat.
Se, että luomuviljely tuottaa vain 50 prosenttia sadoista tavanomaiseen viljelyyn verrattuna, on yksinkertaisesti väärin. Kaikki vertailut tässä suhteessa ovat jäljessä heikon tietokannan ja vertailukelpoisuuden puutteen vuoksi, ja ne ovat sitäkin jäljessä, kun Saksan tehomaatalouden tulotilanne siirtyy maailmalle.
Luomutuotteet eivät ole terveellisempiä. Jos tarkastellaan altistumista torjunta-aineille, niiden myrkyllisyydellä tuskin on merkitystä verrattuna kasveissa joka tapauksessa esiintyviin luonnollisiin myrkkyihin. Luomutuotteet ovat joskus raskasmetallien ja homeen saastuttamia.
En kiellä sitä, että luomuviljely voi vaikuttaa myönteisesti maatalouteen joillakin alueilla. Kohtuullinen perinteinen viljely, jota suurin osa viljelijöistämme harjoittaa, on kuitenkin parempi – niin objektiivisesti kuin moraalisestikin.
Kaikkia palveluita ei myöskään ole tarkoituksenmukaista suhteuttaa ansioihin. Sopiva viitearvo on päätettävä tapauskohtaisesti. Esimerkkinä: Vesihuollon kannalta on lähes yhdentekevää, korjataanko valuma-alueelta 50 vai 90 dt vehnää hehtaarilta. Ratkaisevaa on pikemminkin se, että vesiteollisuus haluaa vähän nitraattia eikä mitään torjunta-aineita louhittavaan raakaveteen. Ei ole turhaa, että Münchenin ja Leipzigin kunnalliset laitokset edistävät luomuviljelyä vesiensuojelualueellaan.
Tällä hetkellä luomuviljely saa noin kaksi kertaa niin suuren hehtaarituen kuin perinteinen. Motiiveista voin vain arvailla. Koska luomu on niin suosittu yleisön keskuudessa, se houkuttelee myös toimijoita poliittisista tai taloudellisista syistä, joten luomu hyötyy nyt myös epäolennaisista motiiveista .
Vastustan luomuviljelyn kurssien tarjoamista, koska liian monet vaihtoehdot jäävät huomiotta ideologisen suuntautumisen vuoksi. Yliopisto on sitoutunut tieteeseen, eikä sen pitäisi toimia ideologioiden levittäjänä. Joskus ymmärrän, että yliopistot tyydyttävät tällaisten kurssisisältöjen kysyntää ja noudattavat ajankohtaa, mutta pahoittelen, että tieteellinen ahkeruus jää usein sivuun.